Täällä sitä kyhnötetään yksin kotona. Mieheni lähti lauantaina työnsä puolesta hiihtolomaleirille ja on siellä viikon. Se tuntuu jotenkin aina yhtä orvolta jäädä yksin. Onneksi on edes tuo kissa. Vaikka välillä tuntuu että se on niin ylisosiaalinen ja hellyydenkipeä että yhden ihmisen voimat ja huomio ei meinaa riittää. Se on kyllä hassua miten se seuraa aina mukana joka paikkaan ja juttelee mukavia. Eilen se saunan lauteilla loikoillessaan oli ihan sen näköinen että yritti sanoa että mieli tekisi löylyä, mutta enhän minä pelkän itseni (ja tosin kissan) takia viitsi saunaa lämmittää. On se kuitenkin kivempaa saunoa yhdessä (tarkoitan nyt siis mieheni kanssa).

Tänään kävin sitten koululla luentoja kuuntelemassa. Luennot ovat kyllä opiskelussa mukavinta heti työharjoitteluiden jälkeen. Nyt kun on melkeenpä vain kirjallisia tehtäviä jäljellä (joista yksi on opinnäytetyö) niin todella arvostaa sitä että saa vaan istua ja kuunnella kun tieto kantautuu korviin. En ole koskaan oikein  tykännyt tehdä kirjallisia tehtäviä enkä sisäistänyt dead-linen merkitystä niin nyt sitten teen niitä vuosien varrelta kerääntyneitä rästejä pois alta... Enää 36 opintopistettä pitäisi raapia kasaan että saisi valmiin paperit.

On kyllä ikävä miestäni. Tosin ei niin pahasti kuin silloin aiemmin kun mieheni oli aina viikon kerrallaan leirillä. Jotenkin tuo itsestään huolehtiminen jää vähän unholaan. Ruokailut jää väliin, hiukset jää pesemättä, ei jaksa meikata, nukkumaanmeno venähtää, ei jaksa siivota tai tiskata... Ehkä se toisaalta tekee ihan hyvää välillä joutua olemaan itsenäisempi kun en missään vaiheessa kerennyt asumaan ihan itsekseni. Opiskelemaan kun muutin niin asuin solu-asunnossa jossa ystävystyin kämppisteni kanssa todella hyvin. Sieläkään ei joutunut elämään sosiaalisessa tyhjiössä.

Nämä jo neljä päivää itsekseni olen pärjännyt yllättävän hyvin. Sunnuntaina siivosin koska kaverini oli tulossa käymään, olen syönyt edes jotain muuta kuin karkkia, en ole paljoa sotkenut enkä tiskiä tuottanut, kissa on vielä hengissä. Ehkä tämä tästä pikku hiljaa. Ehkä vielä joskus opin huolehtimaan itsestäni.