Tänään ryhdyttiin pakkailemaan pesäkoloamme pahvilaatikkoihin ja muuttovalmiiksi. Ei kyllä yhtään innosta tämä muuttaminen. Eilen tuli kamala itkupotkuraivarikohtaus mikä varmaan osittain johtui myös alitajuisesta muuttohaluttomuudesta. Aina on helpompaa jos ei tarvitse muuttaa, muuttua tai tehdä muutosta. Toisaalta muuton/muutoksen/muuttumisen jälkeen moni asia saattaa olla taas helpompaa.

Toinen syy itkunpuuskaani varmaan oli ikävä. Mieheni kun nyt hyödynsi vuosilomaansa ennen töiden loppumista ja lähti vanhempiensa luokse käymään. Minä jäin tänne yksinäni töitä tekemään. Viikko meni ihan mukavasti koomaillessa ja mitään aikaansaadessa, mutta kun mieheni tuli perjantai-iltana kotiin ja oli taas lauantaina töistä tullessani lähtenyt bänditreeneihin ja oli kamala tiskivuori edelleenkin jäljellä ja olisi pitänyt leipoa läkijäiskakut töihin ja olisi pitänyt alkaa pakkaamaan... Niin kyllä se itku sitten tuli. Onneksi tuli kuitenkin lauantai-iltana vielä takaisin. Oloni helpotti jopa siinä määrin että sain tiskattua, leivottua pari kakkua töihin ja kerkesin jotakuinkin ajoissa nukkumaan. On se hassua että on niin riippuvainen toisen läsnäolosta. Mutta sitä myös kai parisuhde on - että on yhtä lailla toisistaan riippuvainen.

Tänään yritettiin hieman suunnitella muuton aikatauluja sekä mahdollisia roudaajia autoineen. Ne vaikuttaisivat järjestäytyvän, eli suurin homma on nyt saada koti kuljetuskuntoon. Kaiken tämän keskellä pitää vaan yrittää myös muistaa se että sitten kun ollaan saatu muutto tehtyä niin voimme kaikessa rauhassa lähteä häämatkalle.

Häämatkan kohteeksi on valikoitunut Venezuela. Aikaa siellä vietämme viikon verran. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin karibialla käynyt, mutta hinku sinnepäin on ollut jo pitkään. Muita äkkilähtövaihtoehtoja olisivat olleet lähinnä Teneriffa ja Thaimaa. Ei ihan yhtä houkuttelevaa. On se jännää lähteä ensimmäistä kertaa yhdessä reissuun ja ulkomaille. Ei olla edes käyty risteilyllä kahdestaan! Sekin pitää jossain vaiheessa kokea. Kovin turvallista aluetta tuo etelä amerikka ei vissiinkään ole, mutta ollaan ajateltu että jos tervettä järkeä käyttää ja on varovainen niin eiköhän siitä selvitä hengissä. Jos ei selvitä, niin sitten on aika lähteä. Korkeimman käsissä ollaan joka tapauksessa, tapahtui mitä vain.