Samaan aikaan kun muutin noin viisi vuotta sitten kotoa, vanhempani erosivat. Joka ikiseen jouluun sitä ennen oli kuulunut perinteinen jouluriita, hirveä joulusiivoamisstressi sekä kamala kaaos jouluherkkujen tekemisessä. Omalta osaltani tapoihin kuului jokajouluinen ahdistusitkuparkukohtaus/vaihe. Jotenkin kun joulun pitäisi olla sellaista aikaa kun perhe on yhdessä ja kaikki on ihanaa, ja kun tilanne ei todellakaan ollut sitä, niin tuntui vaan todella pahalta.

Ensimmäinen joulu eron jälkeen taidettiin kaikki kolme siskoa viettää isän luona. Kukaan ei ollut neuroottisesti siivoamassa, kukaan ei tehnyt hirveästi jouluherkkuja jotka ei sitten kuitenkaan maistunut kaikille, kukaan ei passittanut ketään hakemaan joulukuusta metsästä, kukaan ei ollut sanomassa miten joulun tulisi mennä. Se oli toisaalta hieman orpoa, toisaalta todella ihanaa. Jokainen teki niitä omia jouluherkkujaan - sitä mikä itse kullekin teki joulun, joulukuusi taidettiin hakea vasta aattona, kuusenkynttilöitä ei ollut. Vaikka olikin hieman "köyhä" joulu, se oli joulu.

Pikkuhiljaa alan toipua traumastani ja jouluvihastani. Miehelleni joulu on jotain todella tärkeää. Hetki, kun voi vain olla ja nauttia. Varmaankin tämä oman elämän rakentuminen, mutta myöskin mieheni rakkaus jouluun (ja minuun, tietty) ovat vaikuttaneet siihen että olen vähitellen itsekin alkanut tykkäämään joulusta, peräti odottamaan sitä.

Parasta jouluruuassa on rosolli ja lasimestarin silli. Anoppilassa ei juuri tuota silliä arvosteta, joten toissa jouluna tein sitä ensimmäistä kertaa ihan itse, ja voi että kun tuli hyvää! Tänään tein taas jotain mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt: piparkakkutaikinaa. Illemmalla sitten vaan kaulimaan ja paistelemaan. Jouluvalotkin voisi hiljaa ripustaa seinille.

Kahdestaan emme ole viettäneet joulua. Aina ollaan oltu joko isäni luona tai sitten anoppilassa. Äidin luona ollaan sitten joulupäivänä käyty, jos täälläpäin maata ollaan oltu. Jotenkin vielä ei ole tullut tarvetta viettää joulua keskenään. Ehkä sitten kun on perhettä enemmän. Tai sitten kun tuntuu että hallitsee jouluruokien laiton ja joulukuusen hankkimisen. Saa nähdä. Joka tapauksessa, voin tunnustaa odottavani joulua tänä vuonna enemmän kuin pitkään, pitkään aikaan.