Käytiin viikonloppuna (pe-ma) ihanalla suvun mökillä rentoutumassa. Tuo mökki on sellainen, varsinkin miehelleni, että siellä sielu lepää kaikesta ympäröivästä maailman hälinästä. Sinne kun pääsee niin heti huomaa miehen ilmeestä että on parempi olla. Kunpa sais jäädä pidemmäksikin aikaa. Tuo reissu ei ollut ollenkaan edes suunniteltu, sen verran vaan että mieheni olisi sinne itsekseen lähtenyt porukoittensa seuraksi. Kuin ihmeen kaupalla sain sitten järkättyä itsellenikin vapaaksi tuon viikonlopun, ja kun kalenteriin vilkaisin totesin että maanantaikin on vapaa! Lähdettiin sitten molemmat, ja appivanhemmat sitten lähtivät alta pois. Kissa jäi kotiin äitini hoidettavaksi.

Tuolla kyseisellä mökillä vietimme myöskin aikoinaan hääyömme, avioliittomme ihanimmat alkuhuumahetket. Tietenkin paljon on parissa vuodessa kerennyt tapahtumaan, on välillä helpompaa ja toisaalta vaikeampaakin. Kuitenkin tuolla luonnon rauhassa ja stressittömyydessä oli aikaa syvälliselle ja myöskin intiimille kommunikoinnille, minkä seurauksena taas löysimme uutta ihmeteltävää. Oli melkeinpä samanlainen uuden löytämisen ja kokemisen tunnelmaa kuin hääyönäkin. Kaiken kaikkiaan todella virkistävä reissu.