Sain vihdoinkin itsestäni irti sen verran että soitin eräälle paikalliselle firmalle ja kyselin että olisiko töitä tarjolla. Eivät voineet heti luvata, mutta kertoivat että sijaisia kyllä yleensä on tarvittu. Sanoivat soittavansa sitten jos tarvetta tulisi. Heti seuraavana päivänä sitten puhelimeni soi ja lupauduin töihi sitä seuraavaksi vuorokaudeksi (työni on päivystysluonteista).

Aluksi kyllä jännitti kovasti kun en tosiaan muutamaan kuukauteen ole tehnyt yhtään töitä ja en ole pariin vuoteen tätä päivystystyyppistä työtä tehnyt ollenkaan. Mukavasti se kuitenkin meni. Työkaverit vaikuttivat reiluilta ja sain jopa ihan tositilanteessa todeta että kyllä sieltä koulunpenkiltä on jotain mieleen jäänyt. Tulin vaan niin hyvälle tuulelle siitä että sain olla hyödyksi.

Myöskin taloudellisen niukkuuden takia päätin että nyt kyllä pitää minunkin töitä tehdä. Normaalisti olemme pärjänneet todella mainiosti mieheni palkalla, minun opintotuella ja muilla vähäisillä tuloilla, mutta tässä kuussa on jotenkin kaikki suuret laskut kerääntyneet maksettaviksi (uusi läppäri, auton huolto, kelan mätkyt ja mitä kaikkea). Onneksi kohta on huhtikuu. Näköjään sillä kuitenkin on merkitystä että teen edes vähän töitä.