VAROITUS: Seuraava kirjoitus sisältää suoraa tilitystä  eräästä evankelisluterilaisesta seurakunnasta. Jokainen lukee omalla vastuulla.

Käytiin tänään ukon kanssa luterilaisten jumalanpalveluksessa. Kyseessä oli jonkin sortin syyskauden avajaiset, kirkkokahveineen ja strategian läpikäymisineen. Luterilaisessa messussa ei sinällään ole mitään vikaa - oikeastaan se on aika hyvä asia että on olemassa liturgia jonka mukaan papin tulee vetää. Ainoa kohta missä voi mennä pahemman kerran pieleen on saarna, ja senhän aikana yleensä nukutaan. Pieleen meni ja pahasti. Itse kirkkoherra (eli mieheni pomo) sitten alkoi saarnaamaan päivän evankeliumiteksistä käsin. Tämän pyhän pätkä siis kertoi siitä miten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. En muista sanatarkasti miten kirkkoherra asian ilmaisi, mutta pointti oli se että siihen aikaan kun evankeliumeja kirjoitettiin tapaan kuului aina paisutella juttuja. Lisäksi sen ajan ihmisillä oli kuulemma erilainen käsitys yliluonnollisista asioista, koska tiede ei ollut vielä selittänyt heille kaikkea. Minä ymmärrän tämän sillä lailla että kirkkoherra väittää ettei Lasarusta herätetty kuolleista, että raamattu ei pidä paikkaansa, vaan sitä pitää erikseen tulkita tieteen avulla, eikä ihmeitä oikeasti tapahdu. No, onneksi tosiaan liturgiaan kuuluvat rukoukset, virret ja raamatuntekstit kompensoivat tuon saarnan epähengellisyyden.

Kirkkokahveilla seurakuntakodissa jumalanpalveluksen jälkeen sitten seurasi kirkkoherran saarnan osa kaksi. Tarkoituksena ilmeisesti olisi ollut käydä vähän läpi seurakuntaneuvoston keväällä valmistamaa seurakunnan strategiaa. (Mielestäni sekin on hälyttävää jos seurakunnan tarvitsee erikseen laatia strategia - eikö meille lähetyskäskyssä ole annettu jo aika kattava toimintasuunnitelma? Matt. 28:19-20) Käytännössä kuitenkin kirkkoherra - omaa ääntänsä rakastaen - yllytti läsnäolevaa seurakuntaa keskustelemaan saarnasta. Tietenkin seurakunnasta (onneksi) löytyi niitä jotka uskalsivat korottaa ääntään ja todistaa uskon puolesta ja raamatun pyhyyden ja paikkaansapitävyyden puolesta, mutta heti näiden puheenvuorojen jälkeen kirkkoherra sanoillaan taitavasti teilasi nämä mielipiteet ja oikein kiivaili omien ajatuksiensa puolesta, vaikka samalla sopersi jotain ympäripyöreää siitä miten kaikki mielipiteet pitää sallia ja miten pitää olla suvaitsevainen. Koko sanasta on minulle tullut kuin kirosana! Itse tuo ei suvaitse ollenkaan sellaisia uskovia jotka ovat herätystaustaisia (tms.) ja uskovat että meillä todellakin on kaikkivaltias Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta, ei edes kuolleista herättäminen.

Että pistää vihaksi... Pidin silti mölyt mahassani koska en ole verbaalisesti yhtä lahjakas kuin kirkkoherra itse. Istuin aika lähellä tätä kovaäänistä kiivailijaa ja yritin mahdollisimman selkeästi ignoorata ja olemuksellani viestittää että "lakkaa jo typerä puhumasta". Mokomakin laulaa osuvasti: Ei viisas puheesta viisaammaksi muutu, se tiedetään. Mutta eihän se vinkkiä tajunnut... Mieheni taas, niinkuin monet muutkin, osoitti närästyksensä kirkkoherran puheita ja asenteita kohtaan, ja puhui todella ytimekkäästi, selkeästi ja varmasti siitä miten Jeesuksen valitsemat opetuslapsetkin olivat ihan vaan simppeleitä kalastajia jotka ei teologiasta tienneet mitään mutta silti uskoivat.

Tulee vaan sellainen olo, että mahtaakohan kirkkoherra edes uskoa että Jeesus nousi kuolleista? Jos ei Jeesus kerran noussut kuolleista, niin mitä hitsin ideaa tässä koko touhussa edes on? Säälittävimpiä kaikista ollaan silloin. Ryhdytään kaikki vaikka muslimeiksi jos kerran niidenkin keinoilla pääsee taivaaseen!

Hulluintahan koko touhussa on se etten edes itse kuulu tähän kyseiseen seurakuntaan, eikä sillä siten pitäisi olla mitään väliä. Mutta kun kerran mieheni on tuollaisessa paikassa töissä ja siellä on muitakin uskovia ihmisiä, niin  käy todella sääliksi kun eivät saa sitä kaipaamaansa hengellistä ravintoa mitä heidän kuuluisi saada seurakunnan paimenelta. Eikö paimenen tehtävä ole rakentaa seurakuntaa?Täälläpäin kirkkoherramme ovelasti ja oivasti hajottaa koko seurakunnan, alkaen työntekijöistä. Pitäisiköhän ihan vaan piruuttaan liittyä luterilaiseen seurakuntaan niin voisi oikeutetusti pitää älämölöä siellä, ignooraamisen sijaan?

Tulipahan vuodatettua...