Eipä ole hetkeen tullut päiviteltyä täälläkään. Pahoittelut siitä. On ollut hieman kiireitä ja väsymystä aiheuttavia asioita. Töitä teen siis täyspäiväsesti samalla kun yritän saada opintoni päätökseen ja pitää koti siistinä. Tuosta viimeksi mainitusta olen suosiolla luopunut, ei yksinkertaisesti jaksaminen riitä. 10.10. pitäisi valmis työ palauttaa. Hieman jännittää, vaikka olenkin ihan suhteellisen realistisesti aikataulussa (vaikken sellaista varsinaisesti ole tehnytkään, kun viimeksikään ei osoittautunut kovin hyödylliseksi). Pakko se on edes johonkin muotoon vääntää että sais paperit käteen joulukuussa viimeinkin.

Töissä on pitänyt hurjaa kiirettä. Alkuviikosta oli ihan liian vähän lääkäreitä (ilmeisesti suunnittelumoka tms.) mikä sitten siirtää sitä ruuhkaa loppuviikollekin. Ihan oikeastikin kipeitä potilaita on myös ollut, joten ei välttämättä se määrä mutta se laatu. Ja öisin on tietenkin tullut nukuttua ihan liian vähän.

Kämppä tosiaan on ihan kaamea läävä. Järjetön tiskikasa, pesukone on likapyykin peitossa ja villakoirat eivät tahdo pysytellä edes nurkissa. Mieskään ei oikein kovin paljoa ole kerennyt tuohon vaikuttamaan kun ensinnäkin selkänsä hieman rajoittaa tuota puuhastelua ja toiseksi hänelläkin on ollut kovasti työkiireitä. Eipä sitä olla hirveästi keretty edes olemaan yhdessä, ja silloin kun olisi siihen mahdollisuus niin molemmat on niin väsyneitä tai v*ttuuntuneita ettei siitä tekemälläkään saa romanttista ja hellää. Pitää vaan yrittää ylläpitää toivoa siitä että jossain vaiheessa hellittää. Näinä hetkinä todellakin kiittää Luojaansa siitä ettei jälkikasvua vielä ole. Se nimittäin vaikeuttaisi tilannetta varmaan viisinkertaisesti... Ei pidä edes ajatella.