Tänään oli hieman erilainen vapaapäivä kuin yleensä. Olin jo eilen suunnitellut ryhtyväni hommiin viimeisten koulutehtävieni kanssa ja ajatellut että jospa vaikka niitä vältellessäni saisin siivottua. Se suunnitelma meni mönkään heti eilen kun tulin töistä ja huomasin että mieheni oli sekä tiskannut että siivonnut. Se siitä. Nyt oli vaan pakko tehdä ne koulutyöt.

Mutta eihän se ikinä niin helppoa ole. Ensinnäkin olin sattunut ostamaan karpaloita jotka eivät sitten kelvanneet silloiseen tarkoitukseen ja jäivät ikään kuin roikkumaan pakastimeen. Olin jo pitkään miettinyt että voisihan niistä yrittää tehdä vaikka jäädykettä. Eli tänään oli siihen loistava mahdollisuus! Ennen sitä piti kuitenkin laitta pesukone pyörimään ja ennen sitä raivata makuuhuoneen hillitön vaatekasa... Ja imuroida. Jäädykettä en ole vielä päässyt maistamaan kun se on vielä pakkasessa jäätymässä.

Annoin eilen miehelleni luvan muistutella koulutehtävieni tekemisestä. Kyllähän tuo huomasi yritykseni välttyä niitä tekemästä ja alkoi huomautella, mikä kyllä oli vain hyvä asia, en ehkä muuten oikeasti olisi ikinä tarttunut hoitoetiikan tehtävääni. Pelkkä aihekin kun on niin inspiroiva. Nyt olen jo puolessa välissä, mutta huomasin että tarvitsen vielä yhden lähteen, joten valmiiksi se ei ihan vielä tule. Deadline on silti 9.2., ja tällä kertaa on valmistumisestani kiinni sisäistänkö vihdoinkin deadlinen todellisen merkitysen.