Viimeinen päivä töissä on vihdoin ohi. Kämppä on kaaoksessa ja jotakuinkin puolet joululahjoista ostamatta... Mutta nyt on loma! Viikon loma. Ihanaa. Näin kun kerkee hetkeksi hengähtämään niin huomaa miten rankka syksy on ollut.

Pari päivää sitten keskustelimme mieheni kanssa taas vaihteeksi tulevaisuudesta. Miehelläni on ollut mielessä mahdollisesti hakea erääseen toiseen työpaikkaan koska täällä homma kusee niin julmetusti. Vielä lisäksi kun selkä on mäsänä sitä paskaa ei vain jaksa niin kuin jaksaa se joka on fyysisesti kunnossa. Olen todennut jo jonkin aikaa sitten että miehelläni on jonkin tason masennus. Kuitenkin näin pienellä paikkakunnalla ei mielellään mene kallonkutistajalle (eikä miehet varmaan yleensäkään sinne iloiten pompi) ja vaikka alkaisikin popsimaan kolmiokipulääkkeiden lisäksi vielä masennuslääkkeitä, niin silloin ei välttämättä ole enää niin kovin työkuntoinen.

Selkäasia on edennyt sen verran että ollaan päästy Ortonilla käymään (lääkärillä, fysioterapeutilla ja magneettikuvassa) ja kotikuntamme on sitoutunut maksamaan siitä. En tiedä miten sellaisen maksusitoumuksen kävisi jos muuttaisimme toiseen kuntaan. Käynti Ortonilla oli varsin positiivinen kokemus, varsinkin miehelleni, kun hän sai tuntea että hänet otetaan tosissaan. Magneettikuvaankin pääsi samana päivänä, vaikkei se ollut alunperin suunnitelmissa. Todella ihmeellistä. Nyt vaan odotellaan että mitä seuraavaksi. Ellei joulun jälkeen ala kuulumaan niin pitää varmaan soitella sinnepäin. Ilmeisesti kyseessä ei siis ole lihasperäinen vaiva, koska muutoin fysioterapia kyllä olisi vuoden aikana tehonnut. Saa nähdä.

Itselläni on nyt työsopimus terveyskeskuksessa ensi vuoden elokuuhun saakka, joten töistä ei pulaa. Toisaalta, sitten kun saan maaliskuussa paperit käteen pitäisi varmaan pikkuhiljaa hakeutua vähän haastavampiin hommiin. Että saa nähdä miten tässä käy.

Mieheni ei nyt sitten ilmeisesti kuitenkaan ole laittamassa hakupapereita menemään, vaikkei nytkään ole täällä hyvä olla. Järkevintä olisi kai odottaa syksyyn ennen kuin lähtee vähin voimin ja hätäpäissä pakkaamaan huushollia laatikoihin. Jos ei siihen asti jakseta, luulisin että tässä vaiheessa kuka vain lääkäri suostuisi kirjoittamaan miehelleni sairauslomaa. Sekin saattaisi tehdä ihan hyvää. No, Herran haltuun tuo tuleva vuosi, nyt nautitaan joulusta!