Se on nyt sitten varmaa että muutto on edessä. Matkaa lähemmäs pääkaupunkiseutua on sellainen 70 km ainakin, joten bänditreenireissujen ei pitäisi olla yhtä rasittavia jatkossa. Mieheni sai töitä tuosta seurakunnasta minne hakikin, ja kaikki näyttää todella lupaavalta sen suhteen. Kämppäkin tänään varmistui: rivitalokolmio, sauna ja sopiva vuokra. Vielä pitäisi käydä jossain vaiheessa vilkaisemassa. Huonemäärän puolestahan voisi melkein harkita perheenlisäystä, vaikka se ei kyllä mikään pätevä syy ole yrittää saada jälkikasvua. Pitää siinä olla vähän muutakin motivaatiota kuin että saa huoneet täytettyä.

Itselleni pitäisi vielä löytyä töitä. Se onkin jännempi juttu, varsinkin tällaisina aikoina. Toisaalta, terveydenhuoltoalan töitä pitäisi kyllä aina löytyä. Ainoa ongelma siinä voi olla se ettei välttämättä löydy se ihan kaikkein mielekkäin työpaikka. Pitääpi vielä senkin asian puolesta rukoilla, ja tietty kanssa vähän soitella ympäriinsä. Työnsaantia tietty edistää varmaan myös se paperinlappunen mikä minulle isketään käteen 20.3.

Vaikka muuttaminen onkin yksi inhottavimmista ja rasittavimmista asioista mitä tiedän, niin ainakaan vielä ei tunnu pahalta. Toisaalta, eipä se ihan vielä olekaan käsillä, vasta noin kuukauden päästä. Eiköhän siitä selvitä. Ollaan selvitty jo kerran aikaisemminkin.