Istuskelen täällä siskoni ja hänen miehensä luona valvomassa ja odottelemassa että milloinkahan voisi jo lähteä lentokentälle hengailemaan. Lähtö on siinä seitsemän (eli Venezuelan aikaan siinä yhdeltä yöllä) jälkeen ja pari tuntia aikaisemmin pitää olla lähtöselvittelyssä, eli viideltä. Kolme tuntia vielä. Onneksi ei väsytä. Mieheni jo simahti tuohon viereen, mutta itse ajattelin että aikaeroon tottuminen käy ehkä käteviten jos nyt hieman valvoo ja sitten kun kone lähtee niin vetää peiton silmille. Vielä ei ole mitään yltiöpäistä jännitystä kerennyt iskemään. Varmaan vasta sitten kun tulee lentokentälle. On se hurjaa lähteä ensimmäistä kertaa omin päin reissuun ja ensimmäistä kertaa kahdestaan. Aiemmat ulkomaan vierailuni ovat olleet lähinnä muiden tahojen järjestämiä (esim. orkesterimatkoja) ja itse en ole ollut minkäänlaisessa vastuussa järjestelyistä. Toivottavasti kaikki menee hyvin... Jos ja kun palaamme ehjin nahoin (mutta ehkä palanein) niin yritän postittaa hieman kuvasatoa reissusta!