Mieheni mummolla, Mirjalla, oli tuossa hiljattain 80-vuotis juhlat. Juhlathan ovat tunnetusti mukavia, vai ovatko sittenkään? Itse juhlien ajankohdastakin oli jo kovaa kränää ja kädenvääntöä kun sekä miehelläni että appiukollani oli tuona kyseisenä päivänä töitä ja niiden työtehtävien siirtäminen jonkun muun vastuulle olisi molemmille aiheuttanut hankaluuksia. Siispä, lähdimme perjantaina ajelemaan anoppilaan ja olimme siellä yötä. Lauantaiaamuna lähdimme Mirja-mummon luokse aamukahville, koska mieheni joutui sitten heti lähtemään takaisin kotiinpäin eikä kerennyt itse juhliin. Tuo kahvitteluhetki oli varsin mukava, ja oli hienoa oppia tuntemaan Mirja-mummoa vähän paremmin.

Palattuamme takaisin anoppilaan siellä vallitsi varsin kireä tunnelma: kaikki tiuskivat, huutelivat ja kirosivat. Tämä tunnelma johtui paljolti siitä että anoppini ei tule erityisen hyvin toimeen oman anoppinsa, eli Mirjan kanssa taikka miehensä sisarusten kanssa. Pahinta siinä on se että hän on tartuttanut sen saman negatiivisen asenteen ja jopa ehkä katkeruudenkin nuorimpaan tyttäreensä. Appiukkoni sentään yrittää veljensä ja siskonsa kanssa tulla toimeen, vaikka nuo välit ilmeisesti ovat pitkäänkin olleet viielät. Tietoisena näistä asetelmista olisin ehkä toivonut mieheni olevan mukanani juhlissa, mutta toisaalta odotin innolla tavata nuo ihmiset joista olin kuullut puhuttavan oikeastaan vain pahaa: pitikö tuo puhe paikkansa?

Mieheni serkut musisoivat juhlissa varsin paljon, ja pääsin itsekin appiukkoni säestyksellä Mirja-mummolle soittamaan. Yritin kaikkia serkkuja tervehtiä ja ehkä hiukan tutustuakin, ja moni heistä vaikutti jopa oikein mukavilta, toiset hiukan aremmilta. Myös appiukkoni sisko kysyi kylään, joten pitänee sitäkin harkita. Sekä tämä sisko että veli vaikuttivat ihan asiallisilta tyypeiltä, kuten myös heidän puolisonsa. Ainoat jotka eivät oikein osanneet olla ihmisiksi oli anoppini ja mieheni pikkusisko. Kunhan mököttivät omassa nurkassaan ja tekivät olostaan surkean. En oikein ymmärrä tuollaista käytöstä.

Itse pidin juhlista ja viihdyinkin hyvin. Tulipahan toinen puoli sukua katsastettua. Mutta kyllä harmittaa tuollaiset sukuriidat, varsinkin kun mitään selkeää syytä sille ei tunnu olevan. Toivoisi niin että anteeksianto saisi sijaa niissä ihmisissä. Pitänee vain itse huolehtia omista sisarussuhteistaan ja yrittää niitä ylläpitää.