Oi sohva, oma sohva! Oma jääkaappi! Autuutta... Viikon viimeinen luento oli siis tänään jonka jälkeen pääsin reissaamaan kotiinpäin. Kylläpä nyt väsyttää. Näin miestäni vain vilaukselta kun hän tuli kotiin syömään tuossa päivällä ennenkuin lähti taas töihin. Tullee siinä kymmenen jälkeen vasta. Olen taas ollut niin hellyyden kipeä että olisin voinut halailla loppuillan, mutta täytyyhän sitä päästää toinen töihin.

Se on kyllä ihanaa että vielä 2 vuoden 7 kuukauden ja kahden päivän jälkeen voi havainta pientä kipinöintiä. Olen vaan kovasti kuullut puhuttavan siitä miten jossain vaiheessa ihastus lopahtaa ja miten muutaman yhteisen vuoden päästä viimeistään tulee kriisejä. No, niitä sitten odotellessa. Ja torjuessa. On se toisaalta hyvä tietää mitä saattaa olla odotettavissa ettei sitten heti luule että se oli nyt sitten siinä. En kylläkään voi väittää että olisin samalla tavalla ihastunut mieheeni kuin silloin kun olimme juuri ruvenneet seurustelemaan, mutta vieläkin hän saa minut syttymään. Ja siinä vaiheessa kun (jos) tunteet meinaa viilentyä niin sitten viimeistään pääsee koettelemaan kuinka luja se tahto onkaan.

En muista että olisimme vieläkään riidelleet oikein kunnolla tai että olisi ollut hetkiä jolloin on vaikeaa rakastaa. Jotkuthan saattavat olla riitelemättä välttääkseen konflikteja, mutta mielestäni tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Olemme tästä asiasta jutelleetkin, ja luulen että olemme saaneet tarpeeksemme omien vanhempien riidoista (joita me molemmat omilla tahoillamme olemme pienen lapsuuden ajan joutuneet seuraamaan) ja ehkä jopa ottaneet opiksemme. Useimmat asiat kun kuitenkin saa puhumalla selvitettyä. Ainakin olen itse aika empaattinen ihminen ja muistan yleensä ottaa huomioon että tiettyyn reaktioon on aina syynsä ja taustansa. Kaikki ei aina ole niin kuin miltä se kuullostaa. Olemme myöskin yhdessä sopineet että ei anneta auringon laskea vihamme ylle. Eli kaikki mieltä vaivaavat jutut, vaikkakin niin pienet, selvitetään viimeistään nukkumaan mennessä. (Joskus se on kyllä mennyt vain pillittämiseksi kun on ollut niin myöhä...)

Kisu tuossa vieressä tuhisee. Jääkaappi hurisee. Väsyttää. Odottelen miestäni. Ihana oma koti!