Mieheni lähti tänä aamuna riparille ja tulee takaisin vasta viikon päästä. Vielä ei ole kerennyt ikävä iskeä kun ollaan tänään soiteltu jo muutamaan otteeseen:" Sitä unohtui ottaa mukaan ja tuota myös, toisitko?" Eihän siinä muutakaan voi - huomenna ajelulle.

Lähdin tänään töiden jälkeen keskustaan kauppoja syynäämään. Eipä täällä kovin montaa ole, eikä keskustakaan ole kuin yksi kävelykatu. Löysin kuitenkin kolme toppia, piilolinssinestettä jonka sain ilmaiseksi(!) koska isot pullot olivat loppu, kukkalaatikoita, kukkaruukkuja, 30 l multaa, sähkövatkaimen ynnä muuta kaikkea pientä tarpeellista. Vaarallista tuo shoppaileminen kun sitä tavaraa kertyy niin hullun helposti sinne ostoskoriin ja sitten kun taas muuttaa niin miettii että mistä tämä kaikki roina on ilmestynyt.

Kun tulin kotiin tein sitten sellaisen urakan mitä en varmaan ole viiten vuoteen tehnyt. Päätin vaihtaa kaikki huonekasvini - niitä on monta - isompiin ruukkuihin tai edes vaihtaa mullat. Monet niistä alkoivatkin jo olla varsin nuutuneen ja kitukasvuisen näköisiä ja monet olivat vieläkin samassa turpeessa ja muoviruukussa kuin ostaessa. Raahasin siis kaikki uhrit ulos pihakivetykselle ja nurmikolle ja ryhdyin hommin. Jotenkin ruukkuja ostaessa ei osaa hahmottaa ruukun kokoa ja niin tuleekin melkein aina ostettua liian pieniä ruukkuja. Sain kuin sainkin kuitenkin kaikki kukat mahtumaan. Tämän lisäksi istutin vielä pariin kukkalaatikkon vihreitä papuja ja yhteen leveämpään ulkoruukkuun ruiskaunokkeja. Saa nähdä tuleeko herkkuja ja kaunokaisia vai unohdanko kastella...

Ihmeen touhukas olo on ollut tänään. Pitihän sitä uutta sähkövatkaintakin kokeilla, ja päätin että tehdään nyt sitten fiksusti ja luetaan käyttöohjeet ensin: "Tätä laitetta eivät saa käyttää henkilöt (mukaan lukien lapset), jotka eivät ole fyysisesti, aistillisesti tai henkisesti täysin kehittyneitä"... Hui. No, luulisin etten kuulu tuohon ryhmään, vaikka mistä sen sitten tietää että kuinka täysin esimerkiksi henkisesti kehittynyt sitä oikein on? Vatkain oli kuitenkin tehokas (eikä minullekaan mitään sattunut) ja nyt on marengit uunissa paistumassa. Nam. Mitäköhän sitä vielä keksisi?