Käytiin tuossa viime viikonloppuna eräillä festareilla vähän kauempana kun mieheni molemmilla bändeillä oli pitkästä aikaa keikka. Muisteltiin että mieheni on viimeksi elokuussa ollut keikalla kun sitten tuo selkäongelma aiheutti sen ettei oikein uskaltanut kovasti riehua saatikka soitella. Toki selkä on vieläkin kipeä, varsinkin nyt keikkojen jälkeen, mutta kun on todettu ettei siellä mitään vakavaa ole niin pitäähän sitä sitten tehdä niin paljon kaikkea kuin sietää, ja vielä vähän yli. Mieheni on odottanut tuota tapahtumaa pitkään ja innoissaan koska tuolloin julkaistiin myös sen toisen bändin ensimmäinen levy. Kun sitten flunssaa alkoi pukkaamaan juuri sillä viikolla niin eihän siinä muu auttanut kuin ryhtyä valkosipulikuurille.

Itselleni tuo flunssa iski vasta sitten festareiden jälkeen. Tietenkin. Kun on itsellänikin keikkoja tulossa. Onneksi toinen niistä peruuntui kun muutkin ovat kipeinä. On sitä aiemminkin vedetty keikkaa buranan voimalla ja aina on ääntä riittänyt. Saa nähdä miten nyt käy. Toistaiseksi tuntuu että olisi jo vähän hellittänyt otettaan tämä pöpö kun ei enää ole kurkku niin kipeä ja räkää on ruvennut valumaan vauhdilla. Sairastaminen on kyllä syvältä.

Opintoni ovat taas vaihteeksi jumittaneet paikallaan. Tuntuu niin vaikealta saada sitä himputin opinnäytetyötä valmiiksi. Hyvä kun edes tiedän mitä siitä pitäisi tulla. No, huomenna pääsen taas vuodattamaan kyyneleitä ja ahdistusta ohjaajalleni.