Vaivauduin tänä aamuna taas herätyskellon turvin ylös sängystä. Olin lupautunut säestämään jumalanpalveluksessa, mutta kukaan ei ollut ilmoitellut mitään siitä että mitä siellä pitäisi soittaa. Mikäs siinä. Ajattelin kuitenkin olla ajoissa liikenteessä ja lähdin kirkolle jo tuntia ennen kokouksen alkua. Sielä sitten pimputtelin sähköpianoa ja aikani kuluksi jopa suunnittelin mitä soittaisin, ellei joku muu sitä minulle pian kertoisi. Vartti ennen kokouksen alkua jountaja tuli paikalle ja heivasi viisi biisiä pitkän listan nenäni eteen. Jaahas. Että primavistaa sitten. No, hyvin onneksi meni. Suurin osa kommenteista jälkeenpäin oli vain ihan kiittelevään sävyyn.

Mieheni lähti tänään taas bänditreeneihin Helsinkiin. Ja minä lähden huomenna perässä, omiin bänditreeneihini. Täällä sitä nyt sitten itsekseni istuskelen iltaa. Bändimme U:n kanssa menee tällä hetkellä aika mukavasti. Vaikka tuossa syksyllä tulikin hieman miehistökatoa (kontrabasistimme ja synistimme lähtivät) ollaan nyt pikkuhiljaa saamassa uutta ohjelmistoa kasaan. Kohta voisi vaikka lähteä studioonkin. No, saa nähdä mitä tulee. Mutta hyviä biisejä on jo mukavasti kasassa, ainakin vaikuttaisi lupaavalta.

Voi, jos voisi itseänsä elättää sellaisella mitä olisi mukava tehdä. En kyllä tiedä olisiko minusta lainkaan ammattimuusikoksi, en ole niin hyvä harjoittelemaan, eikä luovuuteni ole sitä kaikkein hurjinta. Silti laulaminen ja soittaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Pohdin viime vuonna puoliksi tosissani että olisin osallistunut Idolsiin, mutta onneksi minulla oli karsintaviikonloppuna töitä, joten en joutunut vaikean valinnan eteen. Toisaalta, kun sitten seurasi ohjelmaa koko syksyn tuli kyllä mieleen, että en minä välttämättä olisi siellä kuitenkaan pärjännyt. Vaikka jotkut kyllä oli aika surkeitakin... Ehkä ens vuonna sitten. Jos kehtaan. Noloahan se olisi.