Eräs ystäväni vihjaisi minulle nettisivustoa viivyttelijölistä ja siellä olevaan testiin. Kyseisen testin mukaan minulla on 80% viivyttelijän oireista. Tämä selittäisi varsin uskottavasti sen, miksen ole vieläkään valmistunut, ja miksi opinnäytetyöni tekemiseen meni lähes pari vuotta. Viivyttelijä siis on henkilö joka lykkää kaikennäköisiä projekteja aina tuonnemmas huonoilla verukkeilla ja sillä että puuhastelee kaikenlaista muuta tyhjänpäiväistä kuin sitä mitä pitäisi. Itse kärsin juuri siitä että "tapan aikaa" netissä hengatessa, television kanavia selatessa tai pelatessa tietokonepelejä, vaikka pitäisi tehdä ties mitä tahansa paljon tärkeämpää (esim. kouluhommia ja kotitauloushommia). Se on itselleni sairas tapa hetkeksi paeta todellisuutta. Monesti nukkumaan mennesä on todella surkea olo, kun tajuaa ettei sinä päivänä taaskaan saanut mitään fiksua aikaiseksi ja koko päivä on tuntunut turhalta.

Vaikka feispuukki on juuri yksi näitä pahan keitaita minulle, sieltä löytyi myöskin jotain hyvää (yllättäen!). Liityin ryhmään jossa kuukausittain tulee uusi haaste vastaan. Marraskuun haasteena oli viettää yksi virikkeetön päivä. Eli käytännössä: ei televisiota, ei nettiä, ei tietokonepelejä, ei kännykkää. Kännykän jätin tuosta liudasta pois, koska en koe olevani kännykän väärinkäyttäjä, tai saavani kännykästä mitään ihmeellisempää virkettä.

Päätin siis eilen töistä tullessani viettää tuon virikkeettömän päivän. Hetken aikaa oli hieman kummallista kun ei saanutkaan avata tietokonetta tai telkkaria, mutta huomasin pian kuinka vapauttavaa se oli ettei tarvinnutkaan! Hetken päästä nukahdin sohvalle, ja heräsin vasta kun mieheni tuli kotiin töistä. Kun vihdoin sain unet hierottua silmistä alkoi tapahtumaan. Tein ruokaa (tosin todella simppeliä), tiskasin, pesin pyykkiä, siivosin wessan, pyyhin tahroja kaapeista ja ovista... Ja kaikki tämä tuntui tulevan kuin itsestään! Ei tuntunut edes raskaalta!! Olin aivan äimän käkenä tästä inspiraation puuskastani, koska sellaista ei minulle juurikaan tapahdu.

Tajusin eilen, että luovuudelle ja inspiraatiolle on annettava tilaa. Ellei sitä tilaa anna, niin ei se tulekaan. Jos aikansa täyttää kaikella turhalla ja tuhlaa energiansa johonkin täysin tyhjänpäiväiseen, niin eihän se ole kummakaan jos ei jaksa tehdä ruokaa tai siivota! Täysin loogistahan tuo on.

Tänäänkin laitoin tietokoneen hetkeksi piiloon ja mietin että mitä sitä keksisi. Mieheni lähti bänditreeneihin Helsinkiin, joten iltaa vietän yksinäni. Kaivoin vihdoinkin esille kaikki rikkinäiset, paikattavat farkkuni, etsin hikipäissäni ompelulankaa ja testasin vihdoinkin viime jouluna anopilta saamani lahjan: ompelukoneeni. Hyvin meni, joskin musta lanka loppui ihan liian lyhyeen. Aiemmat kokemukseni ompelukoneiden kanssa ovat olleet varsin negatiivissävyisiä. Ongelmia on ollut johtajuuden kanssa: kone ei vain tee sitä mitä haluan! Tänään oli täysin toisin. Kauniisti hurisi tuo kaunokainen...