Olen nyt ollut yksinäni kaksi kokonaista vuorokautta, ehkä reilutkin, ja jo nyt alkaa hajottamaan. Mieheni lähti lauantai-iltana Helsinkiin ja sieltä sunnuntai-aamuna ulkomaille bändinsä kanssa keikkareissulle. Kiva kun pääsivät ulkomaille keikalle, harmi ettei ollut varaa lähteä mukaan. Ei ole elämä ollut koommin reilua viimeaikoina. Eipä miehellänikään periaatteessa olisi ollut varaa - artisti kun maksaa. Minkäs sille voi ettei vielä ole stara. Toisaalta ehkä ihan hyvä ettei ole.

Ajattelin lievittää tuota ikävänpuuskaa järjestämällä lauantai-iltana lettukestit. Kutsuin muutamia nuoruudenystäviäni jotka ovat tulleet tänne kesäksi töihin. No, loppujen lopuksi vain kaksi pääsivät tulemaan. Mikäs siinä, ei se määrä vaan se laatu. Saatiin puitua kaikkia tyttöjenjuttuja, eli parisuhteistamme oli puhetta. Oli ihan mukava ja antoisa ilta.

Nyt vaan alkaa taas tuntumaan siltä etten osaa yhtään pitää huolta itsestäni kun toinen on poissa. Ei vaan huvita tehdä yhtään mitään. Telkkaria ei viitsisi liiaksi töllätä, netinkään selaaminen ei pidemmän päälle ole rakentavaa ja sohvalla löhööminen ilman päämäärää on suorastaan typerää (varsinkin jos kohta pitää mennä nukkumaan). Töitä edes on, mutta olisi se ihan mukavaa jos saisi tämän vapaa-ajankin kulumaan jotenkin fiksusti. Ainahan niitä "pitäisi"-juttuja löytyy: opinnäytetyö, tiskit, pyykit, ruokaa... Olenkohan ihan täysin toivoton tapaus?