Juhannus oli, tuli ja meni, eikä sitä oikein kerennyt mitenkään huomaamaan. Paitsi tietenkin siten että oltiin kaksi päivää tien päällä ajelemassa toiselle puolelle kaunista Suomenmaatamme. Meidät oli kutsuttu eräiden ystäviemme mökille monen muun ohella. Yhteensä meitä oli pienessä mökissä neljätoista henkeä, elikkä viisi pariskuntaa ja neljä sinkkua. Suuri osa näistä ihmisistä oli mieheni bändikavereita ja vain muutama oli itselleni täysin vieraita. Tunnelma oli siis rento ja leppoisa. Saunottiin, pelattiin tyttöjen kesken pullonpyöritystä, pelattiin footbägiä ja lentopalloa, uitiin, grillailtiin...

Mutta eipä se ihan juhannukselta tuntunut. Tiedä sitten miltä juhannuksen oikeastaan pitäisi tuntua. Olin vain tyytyväinen kun sain olla ihan omissa oloissaani eikä tarvinnut tietää mitä muualla maassa oiken tapahtuu ja kuin moni pääsee hengestään. Minulle on hiukan jäänyt pimentoon nuo juhannusperinteet tai se että mitä juhannuksena oikeastaan vietetään, mutta on se kivempi kuin vappu sentään. Olipahan leppoisa viikonloppu mökillä kavereiden kanssa.

Tuli vasta kotimatkalla mieleen että siitä tosiaan on nytten kolme vuotta kun mieheni kanssa tutustuttiin ja ihastuttiin. Eli kohta tulee vastaan myöskin meidän kolmevuotispäivä! Hurjaa, miten aika meneekään nopeasti. Pitääpi muistaa fiilistellä ja viettää sitten 26.7.