Voivoivoi... Ja vielä kerran VOI! En tiedä olenko vain ihan kummajainen, mutta en vain ole koskaan tajunnut vapunvietosta mitään. Mitä ihmettä siinä edes juhlitaan? Tuntuu kuin koko vappu nykyään on vain taas yksi syy vetää pää täyteen ja unohtaa kaikki. Onneksi viisi viimeisintä vappua on sujunut jokseenkin mukavasti keikkailun lomassa. Puolet päivästä menee roudaillessa, reissatessa ja sound checkiä tehdessä ja ilta sitten rauhallisesti sisätiloissa. Näin myös tänä vuonna. Tapahtuma oli alkoholiton, eli meininki oikein mukava ja keikkakin tuntui menevän hyvin.

Joku ehkä sai sellaisen vaikutelman minusta tuon edellisen kappaleen perusteella että olisin absolutisti. Näin ei siis ole asian laita. Juttu on vain se että en tykkää umpihumalassa olevista ihmisistä koska heidän kanssaan ei voi keskustella tai kommunikoida mitenkään järkevästi tai tosissaan. Varsinkin kun sitten näitä horjuvia vaeltajia kerääntyy kaduille ja puistoihin ihan liikaa ja eritemaisema alkaa käydä liian vastenmieliseksi alkaa ahdistaa ja reilusti.

Oma mottoni on "kaikkea kohtuudella", mutta sekin sitten teettää ongelmaa jos ei tiedä mikä kohtuus on. Onneksi itselleni tämä on varsin selvää useimpien asioiden kohdalla. Esimerkiksi huumeiden kohdalla kotuus on "ei ollenkaan". Vapun kohdalla kohtuus on ruotsinkielinen vapputoivotus: Klara vappen! Eli selvitkää vapusta.

Itse vappupäivästä selvittiin sillä että minä, mieheni, siskoni Frida ja hänen miehensä lainattiin äidin soutuvenettä, soudettiin saareen, grillattiin avotulella makkaraa ja paahdettiin patonkia, nautittiin oluesta (kohtuudella taas) ja luonnon rauhasta. Oli kyllä mukavin vappu taas muutamaan vuoteen!