Voi tätä innostuksen määrää. Enää yksi koulutehtävä jäljellä! Sain tänään tiedon siitä että hoitoetiikan tehtäväni on hyväksytty, ja opinnäytetyöni kielitarkastus ei ole enää ajankohtaista, joten sain senkin kurssin nyt sitten hyväksyttyä. Enää sitä referaattia kirjoittamaan. Tai no, jos saisi vaikka sen kirjan ensin luettua...

Kyllä sitä voi tällaisena hetkenä todeta että ne on ne tekemättömät työt mitkä stressaa eniten. Mikä vapauden tunne tuleekaan olemaan kun olen saanut sen viimeisenkin tehtävän tehtyä, kun voin tarkastella kaikkia koulusuorituksiani opintorekisteristä ja todeta että "se on täytetty", kun saan anoa todistusta, kun saan vannoa ammatillisen valani, kun saan paperit käteen, kun saan viimeistä kertaa kävellä koulusta ulos tietäen että ikinä ei ole pakko palata sinne! Sitten en olekaan enää opiskelija.