Noniin. Lähetin juuri opettajalleni yhden viimeisimmistä koulutehtävistäni - toivotaan että se riittä tullakseen hyväksytyksi. Ja eilen laitoin postissa opinnäytetyöni kolmena kappaleena sidottavaksi. Tuntuupas hassulta. Sitäpaitsi sain kiinni erään toisen opettajan jonka kurssin luulin etten ole vielä kokonaan suorittanut, mutta hänpä sitten kirjasikin kyseisen kurssin opintorekisteriin. Enää siis puuttuu yksi tehtävä. Laitoin sen tehtävän arvioivalle opettajalle myöskin meiliä kysyäkseni deadlinea. Hassua. Minä kun en ikinä ole moisista deadlineistä piitannut tai tajunnut mitään, ja nyt ihan pyydän sellaista. Mutta se todellakin alkaa tuntumaan kuoleman viivalta. Ellen saa kaikkea tehdyksi ennen tämän kuun loppua niin en valmistu. Ainakaan ihan mutkitta.

Tuntuu toisaalta hienolta että loppu häämöttää jo näinkin lähellä! Toisaalta ei kyllä yhtään inspiroisi se viimeinen tehtävä... Minun pitäisi lukea yksi kirja ensihoidon historiasta Suomessa, mutta kun se on niin surkeasti kirjoitettu! Tai ylihienosti. Miten sen nyt haluaa ilmaista. Tuntuu kuin koko kirja olisi enemmänkin satunnaisia muistelmia, eikä historiankirjoitusta, ja että kirjoittaja on halunnut päteä erittäin hankalasti luettavalla mutta (ehkä hänen mukaan) hyvin fiinillä kielellä. Eli sanajärjestys lauseesa ei ole kaikkein loogisin. Aihe kylläkin on mielenkiintoinen, varsinkin kun ambulanssitoimi Suomessa on aika nuori, ensihoitaja AMK-tutkimuksesta puhumattakaan. On se hyvä tietää miksi vieläkään ei ole valtakunnallista ensihoitojärjestelmää ja miksi vieläkään laissa ei ole määritelty millaiset pätevyydet pitää olla jotta voi tehdä töitä ambulanssissa. Että turvallisissa käsissä olette, rakkaat kansalaiset!