Niinhän se menee, se sananlasku, että "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta". Olen aina inhonnut ruuanlaittoa, liekö perintöä omalta äidiltäni, ja joskus lukioikäisenä kun kävimme pienen ryhmän kanssa Senegalissa, paikalliset miehet minulle sanoivat etten ikinä miestä saa ellen opi ruokaa tekemään. (Kovasti silti tyrkyttelivät itseään, olisi kai pitänyt kovemmin mainostaa noita kokkaustaitoja, tai niiden puuttumista.)

Kappas vain, miehen sain. Ja vielä hyvänkin! Sellaisen joka on jollain ihme konstilla (no, ei se konsti niin ihmeellinen ole...) on onnistunut saamaan minut tekemään ruokaa itselleen, ja tietty minullekin siinä samalla. Tässä muutama vihje sellaisille miehille joiden vaimot eivät ole innostuneita ruuanlaitosta:

1. Ole tekevinäsi ruokaa yhdessä vaimosi kanssa, eli yrität pilkkoa sipulia, mutta koska sormesi ovat vaarassa, vaimosi mielellään tekee sen itse säästääkseen miehensä sormet.

2. Aina kun vaimosi tekee ruokaa, anna luolamiesvaistosi herätä: Eikö hän olekin haluttavan näköinen, tuo nainen, joka osaa ruokita sekä sinut että mahdollisen jälkikasvusi. Varo kuitenkin ettei hipelöinti liiaksi häiritse vaimon keskittymistä ruuanlaittoon, esimerkiksi niin että se jää kesken...

3. Kehu ja syö kaikkea mitä vaimosi eteen tuo! Näin kannustat häntä jatkossakin tekemään sinulle maittavia aterioita.

Vielä yksi taito miehelläni on, mikä yleensä pelastaa tekemäni mössöt: hän osaa maustaa ruuan tarpeeksi reippaalla kädellä. Eli käytännössä, paljon suolaa ja paljon pippuria! En minä toki vieläkään päivittäin jaksaa ruokaa tehdä, mutta jopa niin usein että siitä itsekin olen yllättynt. En kuullemma ole koskaan tehnyt pahaa ruokaa(!).